Neljäs päivä: päähkänkallion laavu - ruka

Maasto on ollut tosi vaativaa ekat kilometrit ja eteneminen hidasta. Hetken mietittiin eilen illalla josko olisi jatkettu seuraavalle tulenteko paikalle. Onneksi ei lähdetty.

Tässä tosin ei vielä tiedetty mitä tuleman pitää, kuinka rankkoja mäkiä lopussa odotti. 

Matkalla pysähdyimme Harrisuvannolla, jossa n. vuonna -76 olin isän kanssa kalassa. Saman näköistä oli edelleen, joskin nykyistä kävelysiltaa ei silloin ollut. Kehitys kehittyy.

Lounas taukoa pidämme siilasmajalla. Jyrävä kuohuu ja jylisee. Tätä kuvaa ottaessa otin aurinkolasit päästä ja laitoin ne viereen kalliolle, jonne ne sitten myös jäivät. Vastedes ostan vain "halpoja" aurinkolaseja.

Noniin, tämähän ei olisi Otson ja Pirkan vaellus, jos emme tekisi jotain "tyhmää". Matkaa tänään takana 10km, Rukalle 22km, kello on 14:15. Päätämme jättää yhden yöpymisen väliin ja yrittää vielä tänään Rukalle. Ainoa bussi hautajärvelle, minne jätimme auton lähtee aamulla 9:45, joten siihen on hankala ehtiä jos yöpyy kovin etäällä Rukalta.

Reitti aina porontimajoen majalle on aika helppoa, mutta sen jälkeen maasto muuttuu. Tuntuu että kaikki mahdolliset vaarat ja nyppylät kiivetään ylös ja alas. Varsin vaativaa, ja nyt varsinkin kun alla on jo 20km vaellusta. Mäissä on köydet joista voi pitää kiinni, niitä ylös-alas könytessä. Jyrkkiä siis ovat.

Vaarojen laelta on huikeat näkymät, mutta enää neljännen vaaran näkymiä ei jaksa hehkuttaa. Hyvin pysyi mieliala positiivisena koko reissun, mutta viimeisessä nousussa alkoi huumori olla koetuksella. Onneksi se oli viimeinen laatuaan.

Loppu häämöttää. Taustalla näkyy Rukan rinteet. Kova veto taas viimeisenä päivänä. Koko reitti kolmessa vuorokaudessa. Pääsimme vielä hotellilla saunaan. Burgerit ja oluet huiviin ja kunnon sänkyyn nukkumaan. Hieno reissu. Kiitokset Otsolle. Ensi kertaan.